Päiväkirja 2019-10-27T05:52:14+02:00 Blog Integration Feed Generator https://mwk86.vuodatus.net/ MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]> nykyaikaa, tätä päivää, tätä elämää.
koetan tehdä jotain siltikin. ei vain ole enää paljon voimia.
suurin osa läheisistä ei tiedä oikeata tilannettani.

kykenen yhä hymyilemään. kummaa piilottelua.
moraalista ei mitään tietoakaan.

sairas olotila fyysisestikin. en tiedä tuleeko mitään mistään.
ainoastaan selviän huijaamalla. valheilla.
näinkö sen kuuluu olla? vapaa tahto jokaisella siltikin.

liikaa ajatuksia ja liian raskaita. liikaa ja liikaa.
paljon tahdon, mitään en hyväksy. paluu on aina.

koetan päästä edes kauppaan. tarvitsen ainakin maidon kahviin.
]]> 2008-05-26T17:04:00+03:00 2019-10-27T05:51:40+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/ei-otsikkoa-6 MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[syvä suru]]> Tahdon tehdä sinusta edes hiukan onnellisen
tahdon löytää sinulle jotain mikä on varmaa
minä en löytänyt mitään maaten, itkien, verta valuen
et koskaan nähnyt minua itkemässä lattialla

on mahdotonta auttaa ketään
olemaan rohkea, ottamaan rennosti, näyttämään luottamusta
ole järkevä, ole vanha kummitus itkemässä
ette nähneet minua itkemässä lattialla
ette nähneet minua itkemässä lattialla

käteni on auki revitty kuin haava
universumini tulee ulos suustani
käytin muutaman vuoden sinua kuunnellen
häväisten itseäni vuoksesi
et nähnyt minua lattialla itkemässä
et nähnyt minua makaamassa oven vierellä
et nähnyt minua nielemässä tablettejani
et voi katsoa enää silmieni sisälle

loimme autot jotta voisimme taistella tilasta jossa olla
loimme työn jotta voisimme tuhlata aikaamme
teimme rakkauden, jotta joku voisi olla uhri
tarvitsemme tulokseksi, kaikki tarvitsemme rakkauden
muttemme tiedä mitä sillä tehdä

mitä järkeä on tilanteessa kun emme voi taistella
on hyvä kun kumpikin tahtoo taistella
mutta kun toinen ei tahdo taistella
siinä rakkaus päättyy

ensimmäisen asteen palovammoja katsoen
minä itken (en voi laulaa laulua tällä tavalla)
itkien

ette nähneet minua itkemässä lattialla
ette nähneet minua makaamassa lattialla
ette nähneet minua itkemässä lattialla

yksin lattialla

en ole juuri mitään näin

kaikki olemme lattialla

en tahdo jatkaa

paitsi etten voi lakata olemasta

ja se on pahinta

]]> 2008-05-22T11:46:00+03:00 2019-10-27T05:51:43+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/syva-suru MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]>
helvetillisen sekava ja vaikea olla. kausaalisia suhteita, syytä ja seurausta, kaaosta.
jaksanko? en ainakaan yksin. ethän mene pois? jokin antaa periksi.
täytyy kiiruhtaa pelkoa vastaan, voimat vähissä, kovin vähissä.



]]> 2008-05-22T09:20:00+03:00 2019-10-27T05:51:46+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/ei-otsikkoa-5 MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[tämä päivä on kuin tahmainen sukka]]> katsoo toivottomana omia käsiään,
ikäänkuin yrittäisi samaan aikaan puhua minulle ja niille.
kahvinkeittimestä nousee aamuun ensimmäinen oikea tuoksu.
mikään ei oikein tunnu todelliselta kuitenkaan vielä siinä vaiheessa.

urvahtanut olo. koulu loppuu kahden viikon päästä.
sitten aloitan virallisesti taas nuoren tyhjäntoimittajan elämän,
tai siltä se tulee luultavasti näyttämään ulkopuolisen silmin.

on minulla silti paljon tehtävää ja tiedän mitä elämältäni haluan.
tiedän, mutta kykeneminen on aina iso askel.
erityisesti kun suurimmalla osalla on vaikeuksia ymmärtää,
vähän ymmärryksen kautta on helppo todeta "etkö nä ossoa tehä mittää muuta"
ja mikäs siinä, enhän minä näytä tekevän mitään hyödyllistä.

rötkötän vain tuolilla tai petissä ja tankkaan päähäni kaikkea sitä tietoa
mitä tunnen arvokkaaksi
istun koneen ääressä ja väsään musiikkia sekä tekstejä ja koetan ymmärtää ihmistä
ihan yleisesti
niin, ihmisen ymmärtäminen yksin lienee turhaa,
mutta itselleni se on arvaamattoman tärkeää
ja luovan työn tärkeys on vielä suurempi

luovaa työtä.

en kiellä etteikö raskas työnteko ja vakituisen elannon hankkiminen olisi hienoa
kunhan siitä vain nauttii mitä tekee

se näyttää varmasti tavattoman tylsältä ja turhanpäiväiseltä mitä minä teen
erityisesti koska en elätä sillä itseäni
pelkästään elän kuin haluan, minäkin

mutta, mitäpä näitä paljastamaan. luultavasti olen vielä tässä vaiheessa väärässä
ja vasta ehkä tulevaisuudessa, pienellä tuurilla, onnistun ymmärtämään mitä haluan

niin se menee.

tänään on vapaapäivä. olen väsynyt, yksinäinen, nälkäinen.

]]> 2008-05-20T09:46:00+03:00 2019-10-27T05:51:48+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/tama-paiva-on-kuin-tahmainen-sukka MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]> pieni kamppailu.
sain otteen eräästä ihmisestä, ainakin hetkeksi.
se lohduttaa. muutakaan en nyt keksi.
luovuus on turtaa haparoimista. musiikkia sentään kykenen yhä kuulemaan.

pelottaa. näin on käynyt ennenkin, ja useasti.
olen voimaton paitsi yrittämään eteenpäin.

niin monta ihmistä on hävinnyt elämästäni. kuka jää?
tulevaisuus ei kerro.
mennyt kyllä arvailee.

päivä kyllä on hyvä, tavallaan. vaikken tekisi mitään.
on vain painostus hengen päällä. raskas ja epävarma.
mutta ei liikaa, verrattuna mitä oli silloin perjantaina ja eilen päivällä.

täytyy käydä aaltoja vasten.
]]> 2008-05-18T14:52:00+03:00 2019-10-27T05:51:50+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/ei-otsikkoa-4 MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]> sillä eilen olin jopa hetken aikaa onnellinen olemassaolostani
mutta aika äkkiä niiden kipinöiden päälle vettä laskettiin.

tänään ystävä, siis "ystävä" lähetti hyvästinsä ilman sen kummempaa selitystä,
ja eilen myöhään yöllä sain kuulla
että ihminen johon olin aikoinani epäonnekkaasti rakastunut
oli löytänyt itselleen uuden paremman ihmisen
ja...

olen katkera, väsynyt ja äärimmäisen vittuuntunut melkein kaikkeen mahdolliseen.
ei mikään todellakaan toimi elämässäni.
ei ihmissuhteet, ei yhteiskuntaan kuuluminen, ei luovuus,
olen hävittänyt töitäni internet-galleriasta. mielessä pyörii vahvasti itsetuhoinen olotila.
väsyttää kaikki loputon paska.

ei löydy enempää sanoja.
]]> 2008-05-17T17:18:00+03:00 2019-10-27T05:51:52+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/ei-otsikkoa-3 MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[lauantai]]> mainiota musiikkia tämä.

vaikken olekaan ollut osa kyseistä elämää,
niin pystyn silti ymmärtämään kyseisen asian romanttiset puolet.
niistä krapuloista on tullut sitten nähtyä sitäkin enemmän ulkopuolisen silmin.

alkoholistiperheen lapsi. kaikki reunalla. koetan keskittyä elämiseen.

hyvä jos tätä joku lukeekin ajatuksella.
en tiedä jääkö minusta tämän isompaa jälkeä maailmaan,
joten nauttikaa jos kykenette.

maailma on hetkeäkin hetkellisempi. on silti paikkoja joissa on paikallaan
ja tuntee olevansa kotona.
kummia paradokseja täynnä.

piru kun saisi jotain luovaakin tehtyä. tämä nysvääminen alkaa tuntua jo elämäntavalta.


]]> 2008-05-17T01:00:00+03:00 2019-10-27T05:51:55+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/lauantai MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]>
vastuusta on tullut minulle taakka.
kummallista, miten veneeni on taas ajelehtinut myrskyisää aaltoa
mutta on aika palata kotiin.
suuresta pelosta huolimatta.

en minä oikeasti halua kuolla enää.
en minä kiellä elämän kauneutta enkä rakkautta
jota ihmiset tuntevat
en voi kieltää elämän yksilöllisyyttä ja sen ikuisen salaperäistä viehätystä.

en voi kieltää sanoja jotka saapuvat kantaen kuolemaa ja tuhoa
syvää syvyyttä minusta itsestäni joka samaan aikaan kuihduttaa ja rikastuttaa
se on osa minua kuin sydämen lyönti ja sormien liike
olemassaolon konkreettinen ilmaisu

en minä voi itkeä enää, vaikka saatankin muistaa.
vaikka edessä on suurta surua ja takana yhtä paljon.

koko sydän avautuu suurena maisemana ja olen alaston sen edessä.
]]> 2008-05-16T20:51:00+03:00 2019-10-27T05:51:57+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/ei-otsikkoa-2 MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[Tänään]]> ei tarvinnut ajatella pitemmälle, ei tarvinnut pelätä että asiat päättyvät.
se oli alku ja loppu samaan aikaan.
hyvä niin. onneksi tein sen matkan silloin. nyt on rauhallisempi pohtia
oman elämänsä kipeyttä.

ehkäpä jään sivujuonteeksi elämän antologioissa.
niin useimmat.

on jähmettynyt. koulu ei viihdytä.
tutkin internetissä dead raven choiria ja sisällä kuohui.
joskus musiikki sykähdyttää vieläkin.
mania yrittää kai.

eräs vastasi sähköpostiin, se lohdutti jotenkin.
vastasin kuin voin. oli parempi olla rehellinen tällä kertaa.
ei ne jää kuitenkaan.
tämä on pohjoista.
kummaa miten täällä asiat tapahtuvat kuin luonnon tahdolla.

tahtoisin palata takaisin hautaan.
ei minun kuulu olla. kaikki ovat vanhoja tai liian nuoria,
tietämättömiä tai kaukaisia. minä en. olen olemassa liian vahvasti.
on sama mitä kirjoittaa, vain typerykset uskovat ja seuraavat näitä sanoja.

ei minua kuulu ymmärtää. paras olisi hiljaisuus ja tietämättömyys.
tietohan minutkin on kironnut kuolemaan.
mutta viinaan en koske eläissäni. voi tuhoutua muutenkin.

huono päivä. aulassa istuessani pari tyttöä katseli ivallisesti.
puhuivat jotain kun katsoivat. huomasin että minusta.
olin vain ja istuin. sekin riittää jo ihmisille.
sietämätöntä minulle. minulle ei enää riitä tämä kaikki.
tahdon antaa kaiken pois.

itkettää melkein taas. itken typerille asioille.
tämä elämäntilanne ei itketä, se on vain raskas ja turta,
mutta sentimentaalinen, kovin kovin tyhjä musiikki liikuttaa.
näin kiroan rakkaat asiat.
yksi merkki siitä miten kieroutunut olen.
yksi merkki siitä että asiat ovat taas ennallaan.

kaksi viikkoa, onko sitäkään. olen lopussa taas.
tämä ei eläissäni muutu, että täytyy tehdä vaikka kiroaakin samalla tekemänsä.
voimat loppuvat tällaisessa pyörrytyksessä. en jaksa edes kauppaan.
sama maatua sängyssä lopun aikaa. ei ketään tule kuitenkaan.

olinko minä muka arvokas? missä se näkyy?
havaitsen vain suljettuja ovia ja kaukaisia ihmisiä.
sanatkin muuttuvat tyhjiksi. keho kuihtuu ja henki.

"arvokkainta olitkin sinä, rakkaani, jota en koskaan tuntenut."


]]> 2008-05-16T15:32:00+03:00 2019-10-27T05:51:59+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/tanaan MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/ <![CDATA[Ei otsikkoa]]>
en ole itkenyt varmaan puoleen vuoteen, ja eihän se silloinkaan ollut muuta kuin tätä
parin tuherruksen tekemistä. on se että, henki on seisahtunut. on vielä pari viikkoa aikaa
kirjoittaa täällä, missään. sitten matka kotiin ja yksinäisyyteen ja takaisin sinne mihin
en tunne halua palata. kaikki on mennyt pieleen unelmista joita tavoittelin. parisuhteet, koulunkäynti.
syitä on monta ja seuraamuksia tulevaisuuden verran. jotenkin ne pitää tietenkin kantaa.
tietenkin pitää ryhdistäytyä ja katsoa luottavaisin mielin jonnekin tulevaan, kuten aina.
mitään siellä ei ole mutta sinne on mentävä samojen harhakuvitelmien parissa.

antakaa minun olla edes oikeassa siinä että elämäni on päin helvettiä.
älkää kieltäkö sitä minulta enää. pitääkö minun antaa teille silmäni, ja käteni ja sydämeni
nähdäksenne ja kokeaksenne päiväni, koska sanat eivät koskaan riitä.
olen lasin ja ikkunan ja muurin takana, päivistä ja kuukausista ja vuosista toiseen.
se ei vain muutu.
uskokaa minua myös siinä että olen ollut naiivin luottavainen, joskus en ole tahtonutkaan muuta
kuin heittäytyä, uskoa, luottaa, olla onnellinen. mutta karvaasti olen kokenut sen miten elämä ei ole muuta kuin tulisen kitkerää sitruunaa.

ei se ole reilua. ei lainkaan. se on kovaa ja kylmää ja etäistä.
mihin mennä?
väsyttää jauhaa tällaistakin, väsyttää puhuminen jota olen tehnyt vuosia kenenkään kuulematta.
vaikka toisin sanat heidän eteensä, vaikka hyväilisin jokaista kohtaa kehostaan...

ei... ei ei ei. se on mysteeriä kaikki. tuskaista ja välttämätöntä mysteeriä niin kauan kuin hengitän.

sanovat minua rohkeaksi jotkut. joskus sanoivat.
aina he menevät pois kuitenkin. tämä ajatus on mielessäni vahvana.
he ovat menneet pois. lähelläni ei ole ketään. 
minä olen mennyt pois. jättänyt jokaisen.
miten voi liikkua jos on paikallaan?
miten voi olla eloton jos on elossa?
se ajatus on absurdi, kai mahdoton, mutta se tuntuu todelta..

sanoivat kerran myös että ansaitsen rakkautta.
että olen hyvä ihminen.
niin he aina sanovat.

ristus että on vaikea olla katkeroitumatta kun sitä miettii.
en minä elä muuta kuin sitä varten mitä teen. tavalla tai toisella siihen on palattava.
eikä minua voi ymmärtää moni.
tuskin kukaan tätä lukevista harvoista, ei kenestäkään. olkoon niin.
ääntänne en kuule.

äiti sanoi että olen tähdenlento. äiti huusi sitä humalassa pitkään yöhön
ja minä koetin tukkia korvat, mennä piiloon tyynyn alle enkä voinut
ja silloin minä itkin vahvasti ja kovasti mutten enää sen jälkeen.
olin astunut maailmaan.
]]> 2008-05-16T00:58:00+03:00 2019-10-27T05:52:02+02:00 https://mwk86.vuodatus.net/lue/2008/05/ei-otsikkoa-1 MwK86 https://mwk86.vuodatus.net/