masennus hellitti. onttous tilalla. pirullista.
nykyaikaa, tätä päivää, tätä elämää.
koetan tehdä jotain siltikin. ei vain ole enää paljon voimia.
suurin osa läheisistä ei tiedä oikeata tilannettani.

kykenen yhä hymyilemään. kummaa piilottelua.
moraalista ei mitään tietoakaan.

sairas olotila fyysisestikin. en tiedä tuleeko mitään mistään.
ainoastaan selviän huijaamalla. valheilla.
näinkö sen kuuluu olla? vapaa tahto jokaisella siltikin.

liikaa ajatuksia ja liian raskaita. liikaa ja liikaa.
paljon tahdon, mitään en hyväksy. paluu on aina.

koetan päästä edes kauppaan. tarvitsen ainakin maidon kahviin.

Tahdon tehdä sinusta edes hiukan onnellisen
tahdon löytää sinulle jotain mikä on varmaa
minä en löytänyt mitään maaten, itkien, verta valuen
et koskaan nähnyt minua itkemässä lattialla

on mahdotonta auttaa ketään
olemaan rohkea, ottamaan rennosti, näyttämään luottamusta
ole järkevä, ole vanha kummitus itkemässä
ette nähneet minua itkemässä lattialla
ette nähneet minua itkemässä lattialla

käteni on auki revitty kuin haava
universumini tulee ulos suustani
käytin muutaman vuoden sinua kuunnellen
häväisten itseäni vuoksesi
et nähnyt minua lattialla itkemässä
et nähnyt minua makaamassa oven vierellä
et nähnyt minua nielemässä tablettejani
et voi katsoa enää silmieni sisälle

loimme autot jotta voisimme taistella tilasta jossa olla
loimme työn jotta voisimme tuhlata aikaamme
teimme rakkauden, jotta joku voisi olla uhri
tarvitsemme tulokseksi, kaikki tarvitsemme rakkauden
muttemme tiedä mitä sillä tehdä

mitä järkeä on tilanteessa kun emme voi taistella
on hyvä kun kumpikin tahtoo taistella
mutta kun toinen ei tahdo taistella
siinä rakkaus päättyy

ensimmäisen asteen palovammoja katsoen
minä itken (en voi laulaa laulua tällä tavalla)
itkien

ette nähneet minua itkemässä lattialla
ette nähneet minua makaamassa lattialla
ette nähneet minua itkemässä lattialla

yksin lattialla

en ole juuri mitään näin

kaikki olemme lattialla

en tahdo jatkaa

paitsi etten voi lakata olemasta

ja se on pahinta

olet surun muodossa ja onnen astiassa. olet todellinen. olet katsonut minua tavoittamattoman etäisyyden päästä, yrittänyt koskettaa minun ajan harmauttamia hengen kulmiani. palauttaa minua takaisin syliisi. hetkittäin, kuin nyt, olen muistanut että olin sylissäsi jo aiemmin, sillä aika jakaantuu sinussa syklisenä kiertokulkuna, jossa muistot ja nykyisyys ovat jo yhtä ja saapuvaa. kosketit askeleitani. lähdin palatakseni. askeleeni ovat jo kadonneet kosketuksesi alla. minua ei enää ole. olen liikahtanut vain hetken. meri painautuu minua vasten.

helvetillisen sekava ja vaikea olla. kausaalisia suhteita, syytä ja seurausta, kaaosta.
jaksanko? en ainakaan yksin. ethän mene pois? jokin antaa periksi.
täytyy kiiruhtaa pelkoa vastaan, voimat vähissä, kovin vähissä.

- eläisit edes hetken verran, jooko.
katsoo toivottomana omia käsiään,
ikäänkuin yrittäisi samaan aikaan puhua minulle ja niille.
kahvinkeittimestä nousee aamuun ensimmäinen oikea tuoksu.
mikään ei oikein tunnu todelliselta kuitenkaan vielä siinä vaiheessa.

urvahtanut olo. koulu loppuu kahden viikon päästä.
sitten aloitan virallisesti taas nuoren tyhjäntoimittajan elämän,
tai siltä se tulee luultavasti näyttämään ulkopuolisen silmin.

on minulla silti paljon tehtävää ja tiedän mitä elämältäni haluan.
tiedän, mutta kykeneminen on aina iso askel.
erityisesti kun suurimmalla osalla on vaikeuksia ymmärtää,
vähän ymmärryksen kautta on helppo todeta "etkö nä ossoa tehä mittää muuta"
ja mikäs siinä, enhän minä näytä tekevän mitään hyödyllistä.

rötkötän vain tuolilla tai petissä ja tankkaan päähäni kaikkea sitä tietoa
mitä tunnen arvokkaaksi
istun koneen ääressä ja väsään musiikkia sekä tekstejä ja koetan ymmärtää ihmistä
ihan yleisesti
niin, ihmisen ymmärtäminen yksin lienee turhaa,
mutta itselleni se on arvaamattoman tärkeää
ja luovan työn tärkeys on vielä suurempi

luovaa työtä.

en kiellä etteikö raskas työnteko ja vakituisen elannon hankkiminen olisi hienoa
kunhan siitä vain nauttii mitä tekee

se näyttää varmasti tavattoman tylsältä ja turhanpäiväiseltä mitä minä teen
erityisesti koska en elätä sillä itseäni
pelkästään elän kuin haluan, minäkin

mutta, mitäpä näitä paljastamaan. luultavasti olen vielä tässä vaiheessa väärässä
ja vasta ehkä tulevaisuudessa, pienellä tuurilla, onnistun ymmärtämään mitä haluan

niin se menee.

tänään on vapaapäivä. olen väsynyt, yksinäinen, nälkäinen.

sain taas jonkinlaisen otteen elämästä.
pieni kamppailu.
sain otteen eräästä ihmisestä, ainakin hetkeksi.
se lohduttaa. muutakaan en nyt keksi.
luovuus on turtaa haparoimista. musiikkia sentään kykenen yhä kuulemaan.

pelottaa. näin on käynyt ennenkin, ja useasti.
olen voimaton paitsi yrittämään eteenpäin.

niin monta ihmistä on hävinnyt elämästäni. kuka jää?
tulevaisuus ei kerro.
mennyt kyllä arvailee.

päivä kyllä on hyvä, tavallaan. vaikken tekisi mitään.
on vain painostus hengen päällä. raskas ja epävarma.
mutta ei liikaa, verrattuna mitä oli silloin perjantaina ja eilen päivällä.

täytyy käydä aaltoja vasten.