- eläisit edes hetken verran, jooko.
katsoo toivottomana omia käsiään,
ikäänkuin yrittäisi samaan aikaan puhua minulle ja niille.
kahvinkeittimestä nousee aamuun ensimmäinen oikea tuoksu.
mikään ei oikein tunnu todelliselta kuitenkaan vielä siinä vaiheessa.

urvahtanut olo. koulu loppuu kahden viikon päästä.
sitten aloitan virallisesti taas nuoren tyhjäntoimittajan elämän,
tai siltä se tulee luultavasti näyttämään ulkopuolisen silmin.

on minulla silti paljon tehtävää ja tiedän mitä elämältäni haluan.
tiedän, mutta kykeneminen on aina iso askel.
erityisesti kun suurimmalla osalla on vaikeuksia ymmärtää,
vähän ymmärryksen kautta on helppo todeta "etkö nä ossoa tehä mittää muuta"
ja mikäs siinä, enhän minä näytä tekevän mitään hyödyllistä.

rötkötän vain tuolilla tai petissä ja tankkaan päähäni kaikkea sitä tietoa
mitä tunnen arvokkaaksi
istun koneen ääressä ja väsään musiikkia sekä tekstejä ja koetan ymmärtää ihmistä
ihan yleisesti
niin, ihmisen ymmärtäminen yksin lienee turhaa,
mutta itselleni se on arvaamattoman tärkeää
ja luovan työn tärkeys on vielä suurempi

luovaa työtä.

en kiellä etteikö raskas työnteko ja vakituisen elannon hankkiminen olisi hienoa
kunhan siitä vain nauttii mitä tekee

se näyttää varmasti tavattoman tylsältä ja turhanpäiväiseltä mitä minä teen
erityisesti koska en elätä sillä itseäni
pelkästään elän kuin haluan, minäkin

mutta, mitäpä näitä paljastamaan. luultavasti olen vielä tässä vaiheessa väärässä
ja vasta ehkä tulevaisuudessa, pienellä tuurilla, onnistun ymmärtämään mitä haluan

niin se menee.

tänään on vapaapäivä. olen väsynyt, yksinäinen, nälkäinen.