pirullista yksinäisyyttä ja luopumista tämä aika.
ajelehdin tunnetiloista ja päätöksistä toiseen.
en tiedä kuka jää, minä en ainakaan tähän missä olen, olin.

en tiedä olenko sairas vai vahva. vai onko sairaus vahvuutta?
sairaus luovuutta?
yhtäkaikki inspiraatio on vähissä
ja kehon sisällä sata kiloa masennuksen hetkellisyyttä
ehkä se on jokin tapa sanoa hyvästit menneelle.

ulkona illan aurinko. käännyn kuitenkin katsomaan syvemmälle aina.
on väsynyt. väsynyt ennenkaikkea.
mitä on luovuttaminen? onko se tätä neljää seinää ja vaitonaisuutta?
takertumista vaikka tietääkin ettei saavuta enää.

jäisi edes joku, pitäisinpä kiinni edes jostain.
tämä on nykyajan sairautta.