huomasin paradoksaalisen lauseen edellisessä merkinnässä.
niitä on paljon, koska paradoksit ovat osa minua, mutta täytyy tarttua ja selventää.
se auttaa eteenpäin.

rakkauteni ei saa vastakaikua, mutta minua tullaan rakastamaan tulevaisuudessa.

tällä tarkoitin tulevaisuutta jossa en tule itse olemaan.
tulevaisuuteni on tyhjä.
uskon että minua rakastetaan ainoastaan kuolemani jälkeen.

tämä on hemmetin itsekäs ja kyyninen ajatus ja luultavasti olen väärässä.
usein olen.

mutta niin, teorian sisällä, sekin on rakkautta ilman vastakaikua,
sillä minua ei ole enää vastaamassa.

ehkä kaikki on vain jonkin teorian löytämistä, mahdollisuuksien havainnointia.

mikä on tapa jolla tahtoisin tulla rakastetuksi?
tämä on yksi elämäni isoimpia kysymyksiä, johon en osaa vielä vastata.
vain asian tapahtuessa osaan vastata.
tämä on heikkoutta, mutta heikkous..?
heikkous johdattaa eteenpäin. epäröinti on uskoa.
totuuksia toistensa sisällä. mihin asti ihminen tahtoo matkata niissä?