olet surun muodossa ja onnen astiassa. olet todellinen. olet katsonut minua tavoittamattoman etäisyyden päästä, yrittänyt koskettaa minun ajan harmauttamia hengen kulmiani. palauttaa minua takaisin syliisi. hetkittäin, kuin nyt, olen muistanut että olin sylissäsi jo aiemmin, sillä aika jakaantuu sinussa syklisenä kiertokulkuna, jossa muistot ja nykyisyys ovat jo yhtä ja saapuvaa. kosketit askeleitani. lähdin palatakseni. askeleeni ovat jo kadonneet kosketuksesi alla. minua ei enää ole. olen liikahtanut vain hetken. meri painautuu minua vasten.

helvetillisen sekava ja vaikea olla. kausaalisia suhteita, syytä ja seurausta, kaaosta.
jaksanko? en ainakaan yksin. ethän mene pois? jokin antaa periksi.
täytyy kiiruhtaa pelkoa vastaan, voimat vähissä, kovin vähissä.